torstai 20. heinäkuuta 2017

PAKKO OLI JÄRJESTÄÄ VARTIOINTI



                  Miten ne osaavatkin valita aina isoimmat ja kauneimmat?





Tällaisia möhkäleitä tuolta  puskista löytyy. Vain vähän napaistu, mutta marja on pilalla.


Vakioapulaisemme joutuivat taas ulkopalvelukseen.  


Andy on niin coolin näköinen, etteihän tuota pelkää rätsätkään. Naiset ottavat poimintareissuillaan selfiet Andyn kainalossa. Ihmeen komeanaamaisia tyyppejä myydään kirppiksellä.


Aika symppis tyyppi tämäkin, vaikka ihan eri sarjassa Andyyn verrattuna ja ihan kotitekoinen - ei mitään kirppiskamaa. 


Olikohan tämä nyt Anna vai Reeta. No joka tapauksessa talon entisten asukkaiden mukaan nimetty, joko emäntä tai piika. Aika aijastuneet vaatteet. Pitäisiköhän käydä kirpparilla ja tuunata vähän fiksumman näköiseksi.  

Millaisia pelottimia sinulla on? Mikä toimii, mikä ei? Meillä ei oikein mikään. Tottuvat parissa päivässä näihin. Parasta on, kun mustikat kyspsyvät. Silloin rätsät lähtevät metsään. Mustikka on niille mieluisampi marja. Harmi vaan, ettei tänä kesänä näytä tulevan mustikoita ainakaan meidän lähistölle. 

Niin niistä mansikoista.  Paljon on tulossa, raakilemäärä lupailee hyvää satoa. Mutta viljelijän arki on epävarmaa. Jos ei enää hallanvaaraa olekaan, niin muita vitsauksia kylläkin. Ötökät, kuivuus - no siitä nyt ei  näytä olevan pelkoa ihan heti huomenna, kun melkein joka päivä sataa. Mutta  rankkasateet ovat pahasta, erityisesti  jatkuva liika märkyys, kun home pääsee valloilleen. 
Torjuntakeinojahan olisi ötököille ja homeelle, mutta meidän periaatteisiin eivät torjunta-aineet kuulu. Tulee, mitä tulee, kunhan tietää, että se on myrkytöntä. 

Reilun viikon päästä pitäisi olla jo jonkin verran tällaista tarjolla. Nam. Joko olet päässyt maistelemaan oman maan mansikoita vai ehtivätkö rätsät nokaista ennen sinua?




Muutama päivä sitten postauksessani julistin arvonnan vanhanajan perinneperennoista - maatiaskeisarinkruunuista. Katso postaus  TÄSTÄ.  Kukapa nyt ei haluaisi itselleen keisarinkruunua. 


ARVONTA menee näin:

Osallistut yhdellä arvalla olemalla jo tai liittymällä blogini lukijaksi. Tuossa oikealla blogin reunassa on Lukijat - liity siitä Lue - painikkeesta.
Kirjoita tämän tai edellisen postauksen loppuun kommenttisi, oletko uusi vai jo aiemmin kirjautunut lukijaksi. Muista laittaa kommenttiin yhteystietosi ( es. sähköposti), jotta saan voittajiin yhteyden. Postitan vain Suomessa olevaan osoitteeseen.

Osallistua voit tällä viikolla  perjantaihin  21.7.2017 klo 24.00 saakka.

Onnea arvontaan!

LIKUSTERIPLAZA VALMISTUI





Tiisataina aloitetut hommat jatkuivat plazan työmaalla. Vanhalle mansikkamaapläntille tehtiin likusterinsyreenille oma aukio.  Mansikkamuovi alle ja mursketta päälle. Sinnepä piiloutuivat rikkaruohot, seasssa muutama  orvokkikin.
Plazan keskelle tehtiin puumaisesti kasvatetulle likusterinsyreenille kasvupaikka. Rungon ympärille tulee jotain peitekasvia. Helpoksikoettu kukkapenkin tekotapa on laittaa sanomalehtiä alle ja mullat päälle.


Sinnepä jäävät Kalevat ja Siikajokilaaksot maatumaan ja tukahduttamaan rikkaruohot.


Penkkimullaksi laitoin Biolanin puutarhan mustaa multaa. Kunnon kasvualustaa, ei mitään höttöä. Eivätkä ole rikkaruohot heti kiusana, kun laittaa oikeat mullat.


Jo perustamisvaiheessa ennen istutuksia laitan  mullan sekaan kanankakka+ merilevälannoitetta. Sekin Biolanin  laatutavaraa.



Aikamoinen urakka miehelle taas siunaantui tästä plaza-jutusta. Sepelinajo  ei ole kaikkien keveimpiä hommia ja vielä ylämäkeen. Mutta ei se pahemmin valita,

Minulle jäi sepelinajon aikana mukavammat hommat. Hortoilu puutarhassa bongaamassa uusia kukkijoita















Valmista tuli. 


Vielä mietinnässä kasvit tuohon renkaaseen. Mitäs laittaisit? Paahteinen paikka, aurinko paistaa koko päivän - siis jos paistaisi. Ei tänäänkään ollenkaan.


Tätä olisi omista penkeistä, kukkisi koko kesän. 

Onko likusterinsyreeni sinulle tuttu kasvi? Ei ehkä niin tavanomainen, kun saatavuus oli aika vaikeaa.  Sitä haettiin alkuviikosta Oulun puutarhaliikkeistä "kissojen ja koirien kanssa". Yhdessä oli yksi kappale. Olin sanut päähäni, että sellainen pitää löytää. 

Ja kuinka ollakaan


Kun likusteriplaza oli valmis ja sitä tarkasteltiin eri puolilta, huomasin - yllätys, yllätys - siinä kymmenen metrin pääässähän onkin pari vuotta sitten istutettu likustri puhkeamassa kukkaan.
Voi hokaraa, miten en tuota muistanut. Siihen se oli naamioitunut niin  ovelasti ruusurivin viereen.


Muutaman päivän kuluttua se avaan röyhelömäiset, kermanvalkoiset, hunajantoksuiset kukkansa. No, nytpähän  niitä on kaksin kappalein.

Pari päivää sitten postauksessani julistin arvonnan vanhanajan perinneperennoista - maatiaskeisarinkruunuista. Katso postaus  TÄSTÄ.  Kukapa nyt ei haluaisi itselleen keisarinkruunua. 


ARVONTA menee näin:

Osallistut yhdellä arvalla olemalla jo tai liittymällä blogini lukijaksi. Tuossa oikealla blogin reunassa on Lukijat - liity siitä Lue - painikkeesta.
Kirjoita tämän tai edellisen postauksen loppuun kommenttisi, oletko uusi vai jo aiemmin kirjautunut lukijaksi. Muista laittaa kommenttiin yhteystietosi ( es. sähköposti), jotta saan voittajiin yhteyden. Postitan vain Suomessa olevaan osoitteeseen.

Osallistua voit tällä viikolla  perjantaihin  21.7.2017 klo 24.00 saakka.

Onnea arvontaan!


tiistai 18. heinäkuuta 2017

KESÄ VAI SYKSY


Ilmat ovat kyllä syksyiset, vaikka pitäisi olla helein heinäkuu ja kuumat yöt. Kalseaa on. Pirtin hällässä saa pidellä tulta pitkin päivää. Lapsuudessani paistettiin kesällä sadepäivänä aina lättyjä. Nyt joka päivä voisi olla lättypäivä, kun aina vaan sataa.  


Voi tätä pionien runsautta ja kauneutta. Yhtään ei harmita leikellä kukkia vaasiin. Ulos jää näitä vielä satamäärin.   














Keltaiset pionit jätin vielä leikkelemättä.  Tuntuu, ettei niitä raski katkaista. Niin monta vuotta hain kestäviä keltaisia pioneja. Nyt niitä on yksinkertaisia ja kerrottuja.


Kurjenkellosta on näköjään kehkeytynyt vaaleansininen  versio tummansinisten ja valkoisten rinnalle.


Purppuraheisiangervo sävyttää tummilla lehdillään puutarhaa. Eikä kukkakaan ole hassumpi.


Äitini lempikasvi: palavarakkaus, vanha perinneperenna puutarhassamme. Vaaleanpunakukkaistakin on olemassa. Sen kukinta on vasta  tulollaan.


Meillä on aina ollut puutarhassa krasseja ja hajuherneitä. 


Tehtiin meillä tänään töitäkin, vaikka satoi melkein koko päivän. Puumaiselle likusterinsyreenille tehtiin oma plaza. Tai jäi se vähän kesken, kun kaatosade alkoi. Mutta onhan päivä vielä huomennakin. Jatketaan sitten tästä.


Puolenpäivän aikaan aloitin jo kynttiläkauden, kun oli niin kalseaa, sateista ja pimeää.

Eilisessä postauksessani julistin arvonnan vanhanajan perinneperennoista - maatiaskeisarinkruunuista. Katso postaus  TÄSTÄ.  Kukapa nyt ei haluaisi itselleen keisarinkruunua. 


ARVONTA menee näin:

Osallistut yhdellä arvalla olemalla jo tai liittymällä blogini lukijaksi. Tuossa oikealla blogin reunassa on Lukijat - liity siitä Lue - painikkeesta.
Kirjoita tämän tai edellisen postauksen loppuun kommenttisi, oletko uusi vai jo aiemmin kirjautunut lukijaksi. Muista laittaa kommenttiin yhteystietosi ( es. sähköposti), jotta saan voittajiin yhteyden. Postitan vain Suomessa olevaan osoitteeseen.

Osallistua voit tällä viikolla  perjantaihin  21.7.2017 klo 24.00 saakka.

Onnea arvontaan!


maanantai 17. heinäkuuta 2017

KYLLÄPÄ MANTAN KEISARINKRUUNU INNOITTI - NYT ARVOTAAN SIPULEITA




Oletko huomannut, että tänään on erikoinen päiväys 17.7.-17

Ekaksi kuitenkin kuvia illan puutarhakierrokselta ennen sadetta. Nyt jo sataa, kaipa koko yön. Onneksi huomenaamuun on luvattu jo kuivemmat kelit.


Tämän päivän uusia kukkijoita


Vasta yksi nuppu on avautumaisillaan tästä ruususta. Huomenna täytynee laittaa suojavarustukset päälle ja kömpiä ruusunjuurelle etsimään nimilappua.  Oksat ovat rehahtaneet niin pitkiksi, että lappu on jäänyt piikkioksien suojaan. 


Näitä keskikesän väriläiskiä puutarhassa putkahtelee sieltä sun täältä: silkkiunikko - kylväytyy itsestään. Kaikkia ei henno repiä pois, vaikka ne sotkevat vähän kukkapenkkejä ja varsinkin käytäviä. 


Tähkähietalilja kukkii vähän myöhemmin kuin kukintansa jo lopettanut hieman rotevampi paratiisililja. Molemmat kaunottaria. Siementaimia alkaa olla saatavilla. 


Isoukonkellosta sininen aloitti tänään kukkimisen, valkoiset vähän myöhemmin.


Ruotsin värejä kivikkopenkissä: maksaruohoa ja kellokärhö


Tähtijasmike Waterton aloittelee ensimmäisillä kukilla. Kohta on huumaava tuoksu puutarhassa, kun kaikki seitsemän pensasta eri puolilla  puutarhaa pääsevät valloilleen.  Kahdeksan niitä piti olla, mutta tienvarren niittotraktori oli parturoinut yhden viime syksynä.


Tässä vanha maatiaisperenna lehtosinilatva, siis sen valkoinen versio.

Ja etualalla eilisen postauksen toinen maatiainen: keisarinkruunu eli ruskolilja ja nimenomaan sitä vanhaa maatiaiskantaa, joka kukkii liljoista aina ensimmäisenä. Mantan keisarinkruunu, niin sitä meillä kutsutaan, mieheni isoisoäidin mukaan. Katsoppas eilinen postaus.

Mantan keisarinkruunu innoitti  viherpeukalot ja moni siitä haluaisi sipuleita. Valitettavasti en raski kaivella tätä niin paljon, että  kaikille riittäisi. Ja kenetpä jättäisin ilman, jos jollekin lähettäisin.

Niinpä päätin, että  kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet saada alku. Elikkä järjestän  ARPAJAISET. Kahdella on mahdollisuus saada Mantan kukan sipuli. Siitä se sitten lähtee leviämään sivusipuleista niinkuin liljat yleensäkin.

ARVONTA menee näin:

Osallistut yhdellä arvalla olemalla jo tai liittymällä blogini lukijaksi. Tuossa oikealla blogin reunassa on Lukijat - liity siitä Lue- painikkeesta.
Kirjoita tämän postauksen loppuun kommenttisi, oletko uusi vai jo aiemmin kirjautunut lukijaksi. Muista laittaa kommenttiin yhteystietosi ( es. sähköposti), jotta saan voittajiin yhteyden. Postitan vain Suomessa olevaan osoitteeseen.

Osallistua voit tällä viikolla  perjantaihin  21.7.2017 klo 24.00 saakka.

Onnea arvontaan!



PUUTARHANI AARRE - MAATIAISKEISARINKRUUNU





tai toiselta nimeltään maatiaisruskolilja on parhaillaan kukassa. Tämä taitaa olla pihamme vaalituin kasvi. Ja sellainen, jonka miehenikin varmasti tunnistaa ja huomaa kukkkimisen aloituksen. 

Vanhaa kantaa oleva kasvi, jota lienee nykyisin vaikea saada taimistoilta. Maatiaiskanta poikkeaa tavallisesta ruskoliljasta kukinta-ajan ja olemuksensa perusteella. Maatiainen on heiveröisempivartinen, aikaisemmin kukkiva ja yhdessä varressa olevien kukkien määärä on pienempi. Varren ja lehtien väri on vihreänharmahtava ja nukkainen. 



Kasvi on lähtöisin mieheni vanhan kotitalon puutarhasta, joka oli rakennettu 1900 - luvun alussa. 
Talon emäntänä oli tuolloin mieheni isoisoäiti Amanda, kutsumanimeltään Manta. Keisarinkruunu on nimetty  meillä hänen mukaansa Mantan  keisarinkruunuksi. Manta oli rakentanut tyttäriensä kanssa hienon puutarhan hiekkakäytävineen. Tuon  tyyliset puutarhat eivät tainneet olla  kovin yleisiä pohjalaisen,  tavallisen talonpoikaistalon  pihapiirissä. 
Ehkäpä Manta oli muutenkin poikkeuksellinen ja arvonsa tunteva, kun maalautti itsestään muotokuvankin. Kylläpä tuollaisen naamavärkin on kehdannut  tauluun maalauttaakin. 




Maatiaisruskolijan nuppukin on nukkaisen karvan peittämä.


Tämä kasvi menestyy hyvin vaatimattomissa olosuhteissa jopa metsäisessä puutarhassa täysin hoitamatta. Olen istuttanut sipuleita pitkin puutarhaani niin, että kanta varmasti säilyy edes jossain kohdassa. Talvivaurioita ei ole ollut, joten kanta on kestävää eikä tämä ole kelvannut myyrillekään.








Kivikkopenkin syvämultaisemmissa kohdissakin lilja menestyy hyvin. 


Onko sinun puutarhassasi kasveja, jotka muistuttavat sinua jostakin henkilöstä? 



Kasveja, joita vaalit aivan erityisesti, jonkun henkilön muistoksi.