JOULUKORTIT JA PIPARIT LEHMILLE JOULUAATTONA

Joulukuun 22. päivän kalenteriluukustani avautuvat: Joulukortit ja piparit --- lehmille jouluaattona

 O tempora, O mores- oi aikoja, oi tapoja

Meidän viimeisiä lehmiä ja vasikoita 1970- luvun alkupuolelta. 

Nyt nuo näyttävät ja tuntuvat niin nostalgisilta ja ihanilta. Mutta ei aina silloin lapsuudessa ja teininä, kun kesäaamuina piti kömpiä eteisen vintiltä aikaisin ja lähteä viemään noita kilometrin päähän laitumelle. Piti yrittää pitää silmät sirrillään, ettei uni karkaisi silmistä ja voisi vielä jatkaa nukkumista.

Mutta liittyy minulla lehmiin mukaviakin muistoja. 

Piparien leivonnan yhteydessä lehmille tehtiin suurimmilla muoteilla omat piparkakut. Äitini leipoi perinteisen mallisia, minä tein sydänpipareita. 

Jouluaattona lehmille järjestettiin joulu. Pipareita ja joskus torttujakin  vietiin aattoaamuna lehmien parteen heinien päälle. 

Minä rustasin jokaiselle lehmälle oman joulukortin, joka kiinnitettiin nastalla parsipuuhun. 

Vastaanottajaksi kirjoitin jokaiselle nimen ja osoitteen.

Mitähän niitä olikaan: Heluna, Tähiki, Pulmu, Aamu, Kukka, Pitkäjalka. Viimeksimainittu sai nimensä jo vasikkana. Se oli niin pitkäjalkainen, etteivät aidat sitä pidätelleet, vauhtia ja yli vaan.  

Lehmien nimet on mielenkiintoinen  asia. Talomme isännän vuoden 1804 perukirjassa luetellaan lehmät nimeltä. Niiden kutsumanimet olivat Omena, Kirjonen, Tävikki, Ristikki, Santeri, Valikki, Tähikki, Lumikki, Kyyttö, Kullankukka ja Heluna. Papille hautauspalkkana luovutetun lehmän nimeä ei mainita. Myötäjäisinä tytär Marialle annettujen lehmien nimet olivat  Kestikki ja Jontikki. Margareta- tyttären saamien lehmien nimet olivat Laukkanen ja Viikuna. Lehmän arvo oli 3 riikintaaleria.

Ajatteleppa, miten kaunis nimi lemmikillesi: Kullankukka.

Mutta harmi, ettei noista piirtämistäni korteista ole yhtään jäljellä. Navetassa oli kostea ilma ja piirustuksille kävi huonosti. Ne lätkähtivät. 

Voin kuvitella, että piirustukset olivat yhtä huolella tehtyjä kuin nämä lapsenlapsieni rustaamat ystävänpäivätervehdykset. 

Yhtenä jouluna lehmämme saivat mojovan tarjoilun. Kaikki  joululeivonnaiset olivat valmiina. Muutama päivä oli vielä jouluun. Vanhempani huomasivat, että vielä ehtisi maalata pirtin lattian.  Niin ehti ja lattia kuivui yön aikana. Aamukahvilla huomasimme katastrofin. Kaikki sisällä olleet joululeivonnaiset olivat imaisseet lattiamaalin hajun. Piparinsyömisekin jälkeen tuntui, että tärpättihöyry tuli suusta. 

Kolme päivää jouluun. Tuuletukset päälle ja uusien taikinoiden tekoon. 

Lehmille syötettiin vielä joulun jälkeenkin haisevia leipomuksia. Ne eivät niitä karsastelleet. 

Laitatko sinä eläimillesi joulun tai peräti joululahjoja? 

Kaksi yötä jouluun on. Kuuntele tätä ajatuksella jouluusi, vaikka se ei olekaan joululaulu. TÄSTÄ linkistä.

Tule taas huomenna blogisivulleni katsomaan seuraavan luukun avautumista. Aikaisempien luukkujen sisällön näet oikealta joulukuun linkeistä.