oli 26.10 lastemme isoisän isoäidin Amandan, Mantan nimipäivänä.
Miksihän ensilumi ei enää tunnu yhtä riemuisalta kuin kuutisenkymmentä vuotta sitten. Enää ei tule mieleenkään kirmaista heti ulos tekemään lumienkeleitä puhtaaseen lumeen, jota kukaan ei ole vielä ehtinyt sotkea. Päinvastoin, ulosmenoa viivyttelee kaikilla mahdollisilla tärkeillä sisätöillä. Syksy ja talvi ei oikein kiehdo kevään lasta.
Puutarha on jäänyt osaksi siistimättä talvikuntoon. Onneksi omenapuut ja osa pensaista on editty verkottaa kauriiden ja jänisten harmiksi. Ei ollut minun lapsuudessani näillä korkeuksilla kauriita, ei tosin ilveksiäkään. Nyt niiden jälkiä löytää talvella pihapiiristä.
Ruusut säilyttävät kauneutensa ensi lumen kourissakin.
Kesän lehtikaalikasvustot kyyhöttävät myttyrässä lumen alla, mutta odotappas kun lumi sulaa ensi viikolla, ovat kaalet entistä ehomman näköisiä. Pikkupakkanen vain parantaa niiden makua.
Osa perennansiemenistä on vielä kylvämättä saamaan kylmäkäsittely talven ajaksi, mutta sulaan maahanhan voi vielä kylvää. Jotkut siemenet itävät nopeasti ja siksi ne onkin hyvä kylvää ihan talven kynnyksellä. Pienet idut kun eivät talvehdi kovin hyvin.
Siemeniä riittää vielä yli oman tarpeen. Joten selaappa sivua alaspäin ja katso aikaisemmista postauksista, mitä on tarjolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
MUKAVA, KUN VIERAILIT SIVUILLANI.
TERVETULOA UUDELLEEN!
KOMMENTTISI TEKEE ILOISEKSI