torstai 31. maaliskuuta 2016

INKIVÄÄRI




Eteenpäin on elävän mieli. Näin kuulin lapsena sanottavan. Joopa joo, minun puutarhailussani näitä kokeiluja riittää. Nyt on vuorossa vähän eksoottisempaakin.  


Mikäs se tällainen monivarpainen jalkapöytä onkaan? Monesti olen pyöritellyt tällaista kaupassa ja ajatellut kokeilla kasvatusta. Nyt se retkottaa keittiön pöydällä. Syödäkö vaiko kasvattaa? 


 


Hjälp, hjälp! Miten inkivääriä kasvatetaan? Laitanko kokonaan mullan sisään vai jätänkö pinnan paljaaksi? Laitanko lappeelleen vai pystyasentoon? Laitanko kesällä ulos vai kasvihuoneeseen?

Vinkkejä otan mielellään vastaan! Kommenteissa!!

tiistai 29. maaliskuuta 2016

UUDET UNIKOT


Kylvä itsellesi unikkopenkki, niin voit aamuisin kiiruhtaa puutarhaasi katsomaan, millaisia taideteoksia on aamuyön tunteina avautunut.

Runoilija Katri Valakin tiesi, että yöllä puutarha elää omaa elämäänsä


Yöllä on varmaan joku jumala  

kulkenut puutarhassani:  

kaikki unikot ovat auenneet.  

Tuskin uskallan astua ulos,  

pelkään palavani pienissä liekeissä



No, aina ei vain jumalat kulje öisessä puutarhassa. Minäkin olen usein kesäöinä vielä puolenyön aikaan ruohimassa kukkapenkkejä. Voi niitä kummastuneita ilmeitä ohiajavista autoista. Poliisiautossakin polkaistiin melkein jarrut pohjaan. 




pelkään palavani pienissä liekeissä

Liekkimereltähän jotkut unikot kieltämättä näyttävät. 





Osa unikoista näyttää epämuodostuneilta. Aivan kuin hiukset olisivat harveneet päästä. 


Värimaailma on runsas. Kasvutapa on rouhevanoloinen. Varret ovat tanakoita. Kukinta kestää hyvin sateessakin. 





Välillä täytyy ihan kontata ja ryömiä saadakseen hyvän kuvakulman. Miltähän sekin ohikulkijoista näyttää. 



Sinivaleunikko  on aika haasteellinen kasvi meidän korkeuksilla. Toissa kesänä sillä oli  todella näyttävä kukinto. 
Seuraavana kesänä ei tullutkaan sitten yhtään kukkaa. Mikä pettymys. En tiennyt, että tätä pitää kylvää vuosittain uudelleen.  Nyt näyttäisi uusia siementaimia olevan tulossa. Jännittävä odotusaika on tulossa juhannuksen tienoilla, jos nuppuja ilmestyy. Samalla paikalla on myös oranssia kerrottua unikkoa, kaunista sekin. Nähtäväksi jää kumman siementaimia on nyt paljastunut lumen alta. 












Mikäpä onkaan sen helppohoitoisempi kasvi kuin unikko. Se on kaunis jo nuppuvaiheessa. 








Unikkosekoituksessani on myös melkein mustakukkaista lajiketta. Harvinainen kukan väriksi. 


Ja mikä taidokas siemenkota sen keskellä onkaan muodostumassa. 





Mistä sitten tietää, milloin siemenet ovat kypsyneet?  Kun kodat ovat ruskeita ja kuivia ja  siemenet  helisevät sisällä ja tulevat 'lakin' pikku raoista, ulos kun ravistelee  kotaa ylösalaisin. 

Unikko kylväytyy helposti paikalleen. Siemenet voi myös kerätä ja kylvää joko syksyllä tai keväällä suoraan kasvupaikalleen. Unikko ei tarvitse esikasvatusta eikä kylmäkäsittelyä. Helppo kasvi kaikenkaikkiaan. 


Unikkotauti on minulla pääsemässä valloilleen. Aikomuksenani on saada oma unikkokukkaketo. Ensi kesänä raivaan mansikkamaan vierestä joutoalueen kukkakedolle, jossa unikot näyttelevät pääosaa. Niillähän saa nopeasti näyttävyyttä aikaiseksi. Sekaan tulee perennoja. Perennojen siementaimia alkaa olla yllinkyllin eikä kaikkia ylimääräisiä raski heittää kompostiin. Onhan kukkaketo kauniimpi ilahduttamassa mansikanpoimijoita kuin nykyinen rikkaruohopöheikkö. 

Uusia unikon kukkamuotoja odotettavissa: yksinkertaisia, kerrottuja, röyhelöreunaisia, yksivärisiä, kirjavia. Kaikki mahdolliset olen yrittänyt metsästää. Seassa on yksivuotisia ja monivuotisiakin idänunikkoja. 









Minulle täysin tuntematon lajike on valkoinen "Royal Wedding". Se on perennamainen kuten idänunikkokin. Tätä olen kylvänyt jo syksyllä lumen alle kylmäkäsittelyä saamaan. Uusia siemeniä kylvin vielä eilen kasvihuoneeseen ja kaiken varalta tilasin tästä vielä siementaimiakin. 

Kukkana tämä on minulle ryhmästä: pakko saada. 

Niinpä niin. Noin Risto-siippani sanoo, kun lähdemme taimistoilta: pakko saada nämä kaikki. Onneksi ymmärrystä  riittää. 





lauantai 26. maaliskuuta 2016

Uusi kärhöalue




on kiihkeässä suunnitteluvaiheessa. Tähän se tulee, vanhan mansikkamaan paikalle. Joka päivä pitää käydä tumput suorina seisomassa alueen reunalla suunnittelemassa alkukesän projektia. 
Mansikkapenkit olen jo syksyllä purkanut ja maan muokannut valmiiksi. Kasvualustan kuohkeutin syksyn haravointikasoilla  sekä keräävästä ruohonleikkurista kertyneellä ruohojätteellä. Maa oli syksyllä pumpulinpehmeää. 
Emme me ettekä te poimijamme  toki jää jatkossa ilman mansikoita. Isompi mansikkamaamme  on edelleen odottamassa  teitä ensi kesänä. 


Uuden kärhöalueen koko on noin 15 x 25 metriä. Reunoille jää vielä tilaa uusille perenna-alueille. 

Rekvisiittaa on jo hankittuna. Puutarhapaviljonki Sissy odottaa laatikossa kokoajaansa. Ehkä siinä tarvitaan useampikin kokoaja. Lapsenlapset ovat näppäriä kiristämään ruuveja kaverina. 

Sissistä voi tulla mieleen sodankäynti mutta  se ei minun puutarha-ajatukseeni sovi laisinkaan. Mieluummin ajattelen yhtymäkohtaa Itävallan keisarinnaan - Unkarin kunigattareen Sissiin. Se sopii puutarha-ajatukseen. Budapestissa olen käynyt Sissin palatsin upeissa maisemissa. 



Tällainen luomus pitäisi saada aikaiseksi. Ruuveja ja rikkoja on varmaankin satoja. Toivottavasti ne pysyvät tallessa kasausvaiheen ajan, ettei tule likisattua. 

Paviljonki tulee kärhötelineeksi. Onhan siellä mukava käydä pikaisesti hörppäämässä kello viiden teet. Ei sitä oleiluun tehdä, kelläpä nyt olisi aikaa siellä oleilla. 

Kärhöille tarvitaankin telineitä, korkeita, tanakoita. Markkinoilta ei tahdo löytyä sopivia. Kaikki ovat joko liian matalia tai liian hentorakenteisia, niinkuin nämäkin, reilun metrin korkuiset telineet. 




Kauniitahan ne ovat. Muotoiluun on kiinnitety huomiota, mutta jalkoja saisi olla metri lisää. 






Voitko kuvitella, että tämä telineviidakko puhkeaa mitä loistavimpaan kukintaan heinäkuulla ja kukintaa jatkuu pakkasiin saakka. 






















Uuden kärhöalueen kasvien hankinta on alkamassa. Parhaat kasvit (hinta - koko) näyttäisivät löytyvän saksalaiselta taimistolta. 

Monet puutarhassani vierailleet eivät ole uskoneet, että näinkin pohjoisessa V-vyöhykkeellä kärhöt  selviävät niin  hyvin. Rohkeasti vaan kokeilemaan kärhöjä. 

Puutarhassani on perennojen lisäksi paljon ruusuja, pioneja ja kärhöjä. Mitä näistä rakastankaan eniten.  Kaikissa  on omat haasteensa ja viehätyksensä mutta  ehkäpä juuri kärhöjä rakastan eniten. Uusina kasveina näillä korkeuksilla niissä on oma viehätyksensä. Lajeja on aivan valtavasti, kaikilla ei kuitenkaan ole selviytymismahdollisuuksia näin pohjoisessa. 

Niin ja onhan minulla kärhöalueen kaunistukseksi hankittuna jo pyöreä rautapenkki. Siihenpä voin istuttaa koko lapsenlapsikatraan kesäiselle piknikille.   




Pitkäperjantain kuvasatoa



Sain Lohjan jouluvierailta maitopurkillisen tammenterhoja. Vihdoinkin, edellisenä syksynä keräytyt terhot eivät koskaan päätyneet Ouluun asti. Oravat olivat hoksanneet kuistilta purkin ja tehneet selvää minun joululahjasta. 

Olen aikaisemmin kasvattanut tammen alkuja Hollannista keräämistäni terhoista. Hyvin ne aloittivat kasvun, mutta eivät selvinneet talvesta. 

Nyt  on uusi kokeilu menossa kotimaisesta kannasta. Tässä ensimmäinen kasvuun lähtenyt alku.





Monesti päivässä tätä pitää käydä ihailemassa ja puhaltelemassa, jotta taimi vahvistuu.  Uusiakin alkuja on tulossa, olen kokeillut erilaisia menetelmiä, miten tammi lähtee kasvamaan. 

Osan terhoista olen laittanut suoraan multaan, niinkuin tämän ensimmäisen kasvuun lähteneen. Kasvuunlähtöä  sai kyllä odottaa kauan.  

Seuraavat laitoin muovihupun alle ikkunalaudalle, jota alla oleva lämpöpatteri hehkuttaa. Siinä kasvuunlähtö olikin nopeampaa. 

Yhden satsin laitoin maaliskuun 10. päivä jääkaappiin vermikuliittiin kylmäkäsittelyyn ja tänään laitoin niitä purkkiin. Nähtäväksi jää, mitä niille tapahtuu. 


Muutakin kokeilua on meneillään. Leikkelin isoposliinikukasta pistokkaita ja laitoin ne juurruttamatta kasvamaan.


Sekoitin mullan sekaan juurrutusainetta. Näin sen pitäisi toimia:

 Neudofix- juurrutushormoni edistää pistokkaiden juurtumista ja vahvistaa kaikkien kasvien juuristoa. Pistokaslisäys on helppoa  Monet huone- ja parvekekasvit voit itse lisätä helposti. Pieni pala kasvia riittää. Voit lisätä lehti- latva- tai versopistokkaita. Kasta pistokkaan leikkuupinta Neudofix- tiivisteeseen ja paina lehti tai verso multaan muutaman sentin syvyyteen. Tiivistä multa pistokkaan ympärillä. Huputa pistokas esim. pakastepussilla. Sumuta silloin tällöin. Ruukunvaihdon jälkeen Juuri istutetut pikkutaimet lähtevät paremmin kasvamaan Neudofix- kastelun avulla.

Pistokkaat näyttävät kyllä tosi pirtsakoilta. Yksikään ei ole nuupahtanut tai kellastunut.  




Samalla laitoin kasvamaan kalanruotokaktuksen  lehtiä. Nämä pitkälehtiset kaktukset ovat aika vaikeasti löydettävissä. 




Alkuja on juurtumassa niin paljon, että voin keväällä myydä molempia kasveja perennamyynnin yhteydessä.

Olen saanut varattua itselleni yönkuningattaren, hovipojankaktuksen ja hovineidonkaktuksen pistokkaita. Odottelen toukokuulle, että pakkaset ovat ohi ja pyydän postittamaan kasvit. Yleensä en ole kovin innostunut sisäkasveista, mutta joitakin vanhanajan kasveja haluan kerätä vanhaan taloon. Enkelinsiipeäkin on tulossa. 
Kyllä facebook on ihmeellinen, sieltä löytää melkein mitä vaan. Lapsuuden leikkikaveritkin. 

Bauhausin kauppareissulla tarttui tällaisiakin mukaan. Verijauhoa ja luujauhoa.



Facebookin pioniasiantuntija kirjoitti, että verijauho on voimakkaasti kasvua rehevöittävä ja luujauholla saa aikaan runsaan kukinnan. 
Uusille kasveille voi laittaa kourallisen istutusmultaan ja vanhoille voi ripotella keväisin juurille.
Jos talossa on koira, niin kannattaa ripotella valkopippuria puskien alle, etteivät mene kaivamaan.

Maustekaapin sisältöhän menee kohta puutarhaan, kun kanelikin täytyy käydä sinne ripottelemassa muurahaisia karkottamaan. Toisaalta kesäaikaan ei kyllä ehdi leipomaankaan eikä paljon ruokia värkkäilemään. 

Nähtäväksi jää, millaisen kasvun ihmeen nämä saavat aikaan. Vaikka eipä aikasemmassakaan ole mitään valittamista. Hyvin kaikki ovat  kasvaneet ja kukkineet hevosen- ja lehmänlannalla. Ajatella, kuinka  voi tulla onnelliseksi traktorin peräkärryllisestä lehmänpaskaa. Sillä on taas pari kesää pelastettuna. 


Tällaisiakin kuvattavia löytyi keittiön pöydältä. Lapsenlapset ovat taas ahkeroineet.

Alisan 9v. taiteilema kissa






ja Siljan 6v. perhonen. 




Pitkäperjantai kääntyy lauantaille. Mukavaa lankalauantaita!

Ennen vanhaan lankalauantaina pestiin ja värjättiin talven aikana kehrätyt langat.


Sitten tuleekin sukkasunnuntai. 
 Sukkasunnuntai voi vuotuisen ajantiedon mukaan tarkoittaa sitä, että ollaan hiljaa, sukkasillaan. Tai pääsiäissunnuntain riehakasta ilonpitoa, jolloin sukatkin lentää pois. 


Meillä tuo riehakas ilonpito osuu nyt lankalauantaille, kun lapsenlapset tulevat pääsiäisvierailulle. Silloin on sukat jos kengätkin sekaisin. 

Yleensä näin



Mutta mikäs sen mukavampaa.