sunnuntai 22. lokakuuta 2017

TULIPAS TEHTYÄ REILUNKOKOINEN OMENAPIIRAKKA - OSALLISTU ARVONTAAN




Minkäs teet, kun omppuja on tullut oksat väärällään ja talvi painaa päälle. Omenat pitää saada puista pois, ettei lumikuorma revi oksia. Kaikkea ei ehdi säilömään ja mihin ne mahtuisivatkaan.


Kevätkesän kukkaloisto lupaili hyvää omenasyksyä. 


Kottikärrykaupalla koristeomenapuista omppuja. Ovat pieniä ja väkeviä, eivät  niitä parhaita syötäviksi, mutta mehuun tuovat kauniin värisävyn. 


Ja sitten näitä syötäviä Huvitusta, Lepaan melonia, Grenmania.  Mitä kaikkia lieneekään, kun nimiä ei ole tiedossa. Kuusi kotikärryllistä yli oman tarpeen. Osa oli jo pudonnut maahan. Jänikset ja myyrät olivat käyneet merkkaamassa osan. 


Mitäpä näille muuta keksi kuin kompostoitumaan.  Hirsikehikot ovat meillä kasvilavoina. Syksyn sadonkorjuun  jälkeen vapautuviin kehikoihin tein omenapiirakat muhimaan talveksi. Kasvihuoneesta vapautuvat Biolanin kasvusäkit olivat hyvä apu katemateriaalin  puutteessa. Omenakerroksen päälle hajotin muutaman tomaatti/kurkku- sekä yrttikasvusäkin.




Sekaan ripottelin Biolanin kompostiherätettä.  Saapa nähdä, millainen kasvualusta tästä kehkeytyy talven aikana.



Miten sinä kompostoit?



Meillä on ruoantähteille umpikompostori ja puutarhajätteille näitä Biolanin avopohjaisia kompostoreita pari kappaletta - auttamatta liian vähän isoon puutarhaan. Ainakin viisi pitäisi olla lisää.

Käytätkö mitään kompostikiihdyttimiä? Hevosenlanta saa kompostin pöhisemään. No, sitäkään ei aina ole niin helposti saatavilla. Joku kertoi, että pihlajanmarjat saavat myös kompostin hyvin palamaan. Tänä syksynä tuota materiaalia on tarjolla yllin kyllin. Eipä vaan ole vielä tullut kokeiltua.

Minulla on nyt syksyllä ollut käytössä blogiyhteistyökuvioiden merkeissä Biolanin kompostiheräte. Se on valmistettu rypsirouheesta, melassileikkeestä ja merileväjauheesta. Kuulostaa hyvältä. Merilevää käytän ympärivuotisesti sisäkukille. Varsinkin kaktuksille merilevä näyttää olevan hyvä lannoite.



Saapa nähdä, miten kompostiheräte toimii. Nyt sinullakin on mahdollisuus päästä testaamaan Biolanin kompostiherätettä, jos onni suosii. Biolan antoi arvottavaksi yhden tällaisen  kompostiherätepullon.

ARVONTAAN   voit osallistua kommentoimalla tätä postausta. Kerro, miten teillä kompostoidaan. Siinä saamme kaikki varmaan hyviä vinkkejä.

Arvonta-aika päättyy lokakuun lopussa eli tiistaina 31.10 klo 24.00

Onnea arvontaan ja mukavaa viikonalkua!




torstai 19. lokakuuta 2017

EIVÄTKÖ NÄMÄ KENELLEKÄÄN KELPAA?













Ihmeellinen syksy, kun  pihlajat ovat täynnä marjoja eikä syöjiä näy.  Ei ole rätsiä, tilhejä, punatulkkuja eikä muitakaan, joille pihlajanmarjat kelpaisivat.

Onko sinun pihapiirissäsi sama tilanne?



lauantai 14. lokakuuta 2017

BLOGISSA JÄLLEEN







Kuukausi tauolla.


Näiden kuvien väliin mahtuu niin paljon. 





Mutta

Ilokseni voin esitellä taas blogini uusia yhteistyökumppaneita. 


Oletko kuullut KOLO Saunasta?


KOLOn kokonaisvaltaisen saunomisen ja kylpemisen tuoteperheen on suunnitellut muotoilija Brita Flander. 
KOLO Kiulu ja Kauha ovat erottamattomia. Siksi ne pakataan yhteen. Kauha toimii kiulun kantokahvana ja ilman kiulua kahvalla ei olisi paikkaa, jossa maata. KOLO Kiulu+Kahva-parivaljakko on saatavilla mustana ja valkoisena. Kauhan varsi on bambua ja muut osat ovat alumiinia. 

Myöhemmin syksyllä  järjestän blogissani KOLOn  kiulujen arvonnan. Ajatteleppa, mitkä ihanat tuotepalkinnot itselle tai vaikkapa joululahjaksi. 


Saunateemaan liittyy toinenkin uusi yhteistyökumppani


Vera-Vera on Oulussa, omassa kotikaupungissani, toimiva nuori suomalainen yritys. Vera-Vera suunnittelee ja valmistaa laadukkaita sisustustuotteita ympäristöarvoja  unohtamatta. Suomalaisuus, ekologisuus ja luonnollisuus ovat Vera-Veran tuotteiden peruspilareita. 




 Näistä Vera-Veran saunapyyhkeistä on tulossa myöhemmin arvonta blogissani.  Pyyhkeet ovat värjäämätöntä, pehmennyskäsiteltyä 100% pellavavohvelia. Ne on valmistettu Suomessa. 


Ihanan laadukkaita tuotteita, jotka soveltuvat yhtä hyvin moderniin saunaan kuin vaikkapa meidän 1700- luvun savusaunaamme. Arvaappa, kummassa saa makeammat löylyt?



Muuten, vieläkö  sinun puutarhassasi rönsyilee? Ihmeellistä, ettei meillä ole ollut vielä yhtään pakkasyötä.


Vadelmapensaista löytyy vielä kakkumarjoja. 


Ensimmäiset karhunvatut alkavat olla kypsiä. Normaalisti nämä kypsyvät elokuussa. 


Näitä onkin sitten enemmän kuin tarpeeksi. Mitä teet, jos saat kuusi kottikärryllistä omenia?

Mukavaa sunnuntaita!




sunnuntai 10. syyskuuta 2017

KASVIEN NIMIKYLTIT


Laitatko sinä kasveillesi nimikyltit puutarhassasi? Miten sen teet?

Minä olen pähkäillyt tuon asian kanssa jo monta vuotta. En ole löytänyt sellaisia alustoja, jotka säilyisivät vielä seuraavallekin sukupolvelle ja joihin tekstin saisi niin selvästi, että sen pystyy lukemaan vähän kauempaakin. Ja mikä tärkeintä: tekstin pitää kestää sateessa ja pakkasessa.


Nyt on uusi kokeilu meneillään. 



Löysin kukkakaupan poistomyynnistä euron kappalehintaan metallisia liuskoja, joihin pystyy lasertekniikalla laittamaan nimet. En siitä niin paljon ymmärrä, mutta minulle riittää, kun osaajia löytyy. Tällaisen kokoelman teetän ensialkuun koeversioiksi.

Liuskat ovat teräväkärkisiä. Ne pystyy laittamaan maahan tai ehkä parempi on ripustaa ne pensaan tai puunoksalle. Onneksi noissa on pienet reiät. Rautalankaripustus onnistuu. Minulla on jemmassa sieviä sepäntekemiä puolimetrisiä koristeellisia rautatappeja, joihin nämä nimiliuskat saa hyvin kiinnitettyä.

Vielä on harkinnassa, laitanko näihin ruusujen nimiä. Ehdottomasti nekin tarvitsevat nimilaput. Monia vierailjoita kiinnostaa ruusun nimi varsinkin kukintavaiheessa.


Kuinka moni olisikaan pettynyt, jos en olisi muistanut tämän ruusun nimeä: Wasagaming. Kaikki haluavat itselleen tällaisen, kun näkevät kukinnan. Eikö vaan? Kaikki on hyvin niin kauan, kun muistan nimet, mutta entäs sitten kun...

Vai laittaisinko aluksi nimilaput perusteilla olevaan arboretumiin?


Tällaisissa lapuissa ei nimi säily kauan. Jonkinlaisen laputuksen puiden alut tarvitsevat aika nopeasti.

Onko sinulla fiksuja, kestäviä ratkaisuja nimilapuista? Kiva, jos kerrot niistä, kiitti jo etukäteen.

Yhden asian kohdalla olen jo menettänyt tilanteen.


Kymmenet pionini ovat vailla niemeä. Paperiliuskat ovat lionneet sateessa tai lentäneet taivaan tuuliin. 


Onneksi kärhöistäni olen vielä kutakuinkin selvillä.


Taidamme viettää sateisen sunnuntain. Lepoa!





perjantai 8. syyskuuta 2017

SELVITÄÄNKÖ ME TÄÄLLÄ POHJOISESSA VAI EI - TARKKAA HUOLENPITOA AINAKIN VAADITAAN







Pohjoisessakin (minä puhun nyt Oulun korkeudesta) kärhöt selviävät, kun olosuhteet  vain ovat otolliset. 


Suojainen, lämmin kasvupaikka ja tarpeeksi syvään istutus. Hyvä isutuslannoitus ja kasvupaikaksi sellainen, jossa vesi ei seiso. Vai miten se vesi oikein seisoo, sanoppa se. 
                                 

 Anna kasvurauha. Istuta kerralla sopivaan paikkaan, äläkä siirtele. Kärhöt eivät tykkää jokakesäisestä kottikärrykyydistä. 






























Pidä kasvualusta rikkaruohoista puhtaana. Meillä kärhöalueet on katettu lehtipuuhakkeella. Kaiken varalta niin. Tuleekohan havupuusta tehtyyn hakkeeseen kaikenmaailman pistiäisiä. Tiedä häntä, maalaisjärjelläni olen vain niin päätellyt. Meillä hake tehdään oman metsän harvennuspuista. Silloinpahan tietää, mitä tavaraa siinä on. 













Kärhöt vaativat säännöllistä lannoitusta. Keväällä, kasvukaudella ja erityisen tärkeä on syyslannoitus. Pakkasnestettä täytyy saada kärhöille eli kaliumia ja fosforia siinä sivussa. Ei missään nimessä typpeä enää syyskesällä. Näin olen ymmärtänyt ja hienosti on talvehtiminen sujunut.


Lannoituksen annostelusta mies pitää huolen. Se on hänen huoliaan ja on siihen perehtynyt näköjään kunnolla, kun lannoitus näyttää olevan noinkin tarkkaa hommaa. 


             
Kärhöt kiittävät Biolanista. Ja minä kiitän miestäni, ettei kaikkia puutarhajuttuja tarvitse yksin tehdä. 


Mukavaa perjantaipäivää!