torstai 17. marraskuuta 2016

Takaisin arboretumiini



Vihdoinkin jatkoa edelliseen postaukseeni arboretumin perustamisesta. Flunssa paholainen tuli välillä ja elo on ollut pääosin yskimistä. Noidannuolikin iski selkään liian innokkaasta klapikoneen käytöstä. 



Arboretumin puu numero kaksi on käärmekuusi,  Mansikkamaan vieressä on sopivasti joutoaluetta, jonka saimme kylänmiesten Heikin ja Saulin avustuksella kasvukuntoon.    


Käärmekuusen toimme  Mustilan arboretumin taimipäiviltä.  Käärmekuusi  samoin kuin puuntaimi numero 1 kääpiöpihta ovat lappeenrantalaisen Pekka Rantasen taimiston kasvattamia. Käärmekuusta on vaikea löytää taimistoilta, ainakin täältä meidän korkeuksilta.  

Käärmekuusen oksat ovat pitkiä ja lonkeromaisia ja sen isot neulaset kasvavat pyöreästi oksan ympärillä. Kasvutapa on kaunis ja väri tummanvihreä.  Käärmekuusi kasvaa isoksi puuksi metsäkuusta hitaammin. Eipä taida meidän silmät ehtiä nähdä näitä puita kovin suurina.  Mutta metsänkasvattaminen on kaikenkaikkiaan pitkäjänteistä työtä. Monesti pitää ajatella, että seuraavat sukupolvet korjaavat tulot meidän tekemästämme työstä. 




Surukuusen onnistuin löytämään muutama vuosi sitten ja se on jo pihapiirissämme hyvässä kasvussa. Onnistuisikohan sen siirtäminen arboretumiin.

Pilarimaiset surukuuset ovat erittäin kapeita mersäkuusen muunnoksia, jotka kasvavat jotakuinkin metsäkuusen pituisiksi. Kasvutavaltaan ne ovat hyvin kapealatvaisia ja riippuvaoksaisia havupuita. Oksat voivat riippua kohtisuoraan tai puolijäykästi alaspäin. Neulaset ovat vihreät ja kooltaan yleensä metsäkuusta suuremmat tai tuuheammat.

Surukuusi olisi kaunis muutaman  puun ryhmänä, mutta minulla on periaatteena, että laitan  jokaista vain yhden kappaleen. 




Pitkäkorvaisilta pitää suojautua jo hyvissä ajoin. Elokuun lopussa  ensimmäiset latvat syödään, jos ei kiireen vilkkaan saa laitettua suojaverkkoja. 



Verkottaminen onkin melkoinen urakka syksyisin ja keväällä taas verkkojen  poistaminen. Jatkossa osa arboretumin puista saa olla kesät talvet verkkojen sisällä. 

Millaisilla konsteilla saisi helpoimmin jänikset ja kauriit pysymään pois puutarhasta. Vinkkejä kaipaan. 




Ja löytyihin sieltä Mustilan taimipäiviltä rautaakin. Tuulessa pyörivä keijumobile





Eikö olekin ihana!  Ja pyörii vinhasti tuulella. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

MUKAVA, KUN VIERAILIT SIVUILLANI.

TERVETULOA UUDELLEEN!

KOMMENTTISI TEKEE ILOISEKSI