perjantai 29. huhtikuuta 2016

VADELMA-  SEKÄ KARHUNVADELMAPENSAITA








VADELMA-  SEKÄ KARHUNVADELMAPENSAITA NYT MYYNNISSÄ  suoraan maasta

ISOT ALUT 10 EUROA KPL




Lue lisää alta linkistä

http://takaloroppola.blogspot.fi/2016/02/puutarhavadelmat-ja-karhunvatukka.html








tiistai 26. huhtikuuta 2016

KEVÄT KEIKKUEN TULEVI




Kevät keikkuen tulevi - suvi suuta vääristellen.


Tuollaisen hokeman muistan lapsuudestani. Silloin ei  tullut tarkemmin ajateltua tämänkään sanonnan merkitystä. Olen kasvanut vanhojen ihmisten yhteisössä, jossa viljeltiin paljon vanhoja sanontoja ja välitettiin perinnetietoa sukupolvelta toiselle. 

Tuolle "kevät keikkuen tulevi" -  sanonnalle netistä löytyi kaksi selitystä. Kumpi lienee oikea.


1. Keväällä sään vaihtelu on suurta, vuoroin lämmin, vuoroin kylmä. Kevät on myös pariutumisen aikaa luonnossa, kuin myös neitojen keimailu ja kirmailu, pitäessään hauskaa. Lähde; Kalevalaisessa runoudessa?

2. Kevät oli aikanaan ihmisille vaikea vuodenaika, ruokavarastot olivat tyhjentyneet talven jäljiltä. Nälkä oli, että näköä haittasi. Seurasi heikkouden tunne ja hoippuvaa kävelyä.
Keväällä luonto herää eloon ja antaa uuden mahdollisuuden ravinnon keräämiselle.
Saattaa juontua mahdollisesti 1600 -luvun lopulta, jolloin koettiin yksi suurista nälänhädistä. Silloin lähes kolmannes väestöstä menetti henkensä ravinnon puutteeseen.



Tätä puutarhamme kevätkuvaa katsoessa vaatii mielikuvitusta nähdä tämän saman maiseman kesäinen värikirjo. 



Kevät keikkuen tulevi


Kevät keikkuen tulevi
lumipenkat pehmitellen
tuulen lempeän keralla
sadepilvetkin mukana.
-
Kevät keikkuen tulevi

antaa kukkaset kedolle

kutsuu linnut laulamahan
saapi lapset nauramahan
tuopi tuulien tohinan
korpeen kuusen kuiskehia.
-
Kevät keikkuen tulevi
kori täynnä pensseleitä
väripurkkeja rutosti
kasvun tarpeet kainalossa
kaikki parhaimmat tavarat
kesää varten varmistettu.


Tähän kesäkuvaan on jo väripurkista pensselillä sivelty vähän maalia. Noita väripurkkien avautumisia odottaa kiihkeästi aamu toisensa jälkeen.


Zoomaamalla tuota näkymää tulee kesän mittaan tällaista esiin















ja jos vilkaiset kuvakulmasta vähän vasemmalle


ja sitten suoraan eteenpäin... et voi vastustaa. Askeleesi vievät nuuhkimaan jasmiinin huumaavaa tuoksua. 


Mutta paluu arkeen ja taas huomenna harava käteen. 






sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

KEVÄÄN MERKKEJÄ




Tänään oli vuorossa kukka-amppeleiden aurinkoon pääsy pimeästä kellarista. Lokakuussa ruukkuihin istutetut tulppaanit ja narsissit ovat tiitteränoloisia. Olosuhteet olivat näköjään olleet sopivat maakellarissa. Maakellari on verraton kukkien ja sipuliruukkujen talvisäilytykseen. 
Nyt kasvuvauhtia otetaan kasvihuoneessa.  





 Jotain pikkusipuleitakin on näköjään tullut istutettua. Aika näyttää, mitä nämä ovat.


Toukokuun puolivälissä kukinta on varmaan parhaimmillaan. Silloin otan ruukut ulos kasvihuoneesta. 
Kukinnan jälkeen istutan sipulit ruusupenkkien juurille. Siellä ne jatkavat elämäänsä vuodesta toiseen. 





Lisäkärhöalueen valmistelu etenee. Ensimmäiset kärhöhankinnat  uudelle alueelle tein eilen.  Tuttuja turvallisia lajikkeita neljä kappaletta. Virkeässä kasvussa olevat taimet pääsevät aluksi kasvihuoneeseen. 


Korkeimmille kärhöille ostin pari ruusukaarta tukikehikoiksi. Valmiita köynnöskasvikehikoita on  todella vaikea löytää. Hitsauskursseille pitäisi kai talvi-iltoina hakeutua.   


Paviljonkikin on hankittu jo marraskuussa uudelle kärhöalueelle. 

Näppäräsormisia Lohjan kesälomalaisia odotetaan kasaushommiin. Muutamia satoja ruuveja odottaa pyörittäjiänsä. 





Pyöreä rautapenkki on jo odottamassa  kärhöalueelle siirtoa. 
Se on jo onneksi kasattu viime syksynä. Nämä kasaamishommat eivät ole kaikista mukavimpia askareita. 



Minun kärhöalueen tekeminen on vähän samanlaista niinkuin yleensä naisilla talon rakentaminen. Ennen talon tekoa ostetaan jo verhot valmiiksi. 

Meidän kasvihuoneen eläimet ovat herännet taas talviunilta. Rautasammakkoa ei ohita yleensä kukaan puhuttelematta sitä. 



Kasvihuoneen  ovensuukissa on jo vähän ränsistyneen näköinen. Joku on silpaissut korvastakin pienen palasen. 


Tyttärenlasten jo vuosia sitten maalaamat kivet saavat hymyn huulille aina kasvihuoneeseen mennessä. Maalit oli hankittuna, mutta maalareilla ei ollut mukana sopivia maalausvaatteita. Hätä keinot keksii. Jokaiselle tehtiin mustista roskasäkeistä maalausmekot. Voi sitä ilon ja luovuuden päivää.  Pienistä asioista voi lasten kanssa ilot kehitellä. Samalla maalattiin vanhoja tuolejakin. 



Kasvihuoneessa on siemenarsenaali kasvamassa. Perennojen ja kärhöjen siemenet ovat olleet talven kylmäkäsittelyssä kasvihuoneessa. Nyt alkaa laatikoissa jo näkyä pieniä vihreitä sirkkalehtiä. Mooseksen palavaapensasta, perhoangervoa, keijunkukkaa, esikoita, akileijoja, eri kärhölajikkeita. Toukokuussa tulevat tomaatti- ja kurkkulaatikot kasvusäkkeineen ja taimet pääsevät selviytymistaisteluun ulkopuolelle. 





Kaupan ruukkupersilja ja basilika ottavat myös  vauhtia kasvihuoneessa päätyen kesäkuussa ulos. 


Yrtit ja salaatit kasvatetaan kasvihuoneen takana näkyvissä hirsikehikoissa. Tänään valmistui  yksi hirsikehikko lisää. 




Rauta ja harmaa puu ovat kivien lisäksi olennaisia elementtejä puutarhassa ja yleensäkin pihapiirissä. Kastelukannujenkin pitää olla oikeaoppisesti peltisiä.


Vielä ei näy linnunpesiä puissa, mutta kuukauden kuluttua on jo täysi meno päällä pihapiirin puissa. 

Oikea lintukevät on tullut kuitenkin jo pihapiiriimme. Sen tekee kuovin niin odotettu luritus.  


lauantai 16. huhtikuuta 2016

TÄMÄN VIIKON PUUTARHAJUTTUJA




Nyt on pitänyt keskittyä kevyempiin puutarhahommiin, kun flunssan paholainen iski meihin kuumeen kera.

Viikonloppuvieras on meillä yökylässä. Tämä on muuten Suomen yleisin koirarotu: tytön koira.





Kello viiden teet juotiin flunssasta huolimatta ulkosalla. Samaan kuvaan piti mahduttaa meidät molemmat. Onnistuihan se. Minä olen varjo vain. 





Lintujen kesäkodit saatiin putsattua ja peruskorjattua. Miksikähän yhdessä pöntössä oli viime kesältä kuolleet poikaset. 




Pihakalusteet on kannettu ulos eri puolille puutarhaa. Meillä tykätään rautakalusteista. Sateensuoja ei oikein pidättele vettä. 







Näitä herkkuja ei oikein voi vastustaa.



Tähän mahtuu jo isompikin porukka piknikille.





Kevään ensimmäiset pottuistutukset on tehty. Kaikkiaan kaksitoista siemenperunaa kasvihuoneeseen. 

Ainekset olivat jo sulaneet sen verran, että istutukset saattoi tehdä. 

Tässä jokaisen puutarhurin unelma: karjanlantakasa. Katoavaa luonnonvaraa tämäkin. 



Tässä puutarhanhoitoni tärkeimpiä työkaluja: taikko ja kottikärryt. Ja lastina sitä itseään: lehmänlantaa. 



Ison purkin pohjalle ensin kerros kompostimultaa ja lehmänlantaa. Siihen muutama siemenperuna. 



Taas kerros multaa ja lantaa ja perunoita.



Ja vielä kerros multaa päälle. Ruukut kasvihuoneeseen saamaan kasvuvauhtia. Alkukesästä ne voi siirtää ulos, jos on lämmintä.





Taaskaan mies ei oikein ymmärtänyt minun kotkotuksia. 

Ehkäpä sitten, kun syödään kesäkuussa uudet perunat voikastikken kanssa. Meillä tuota voikastiketta on perinteisesti kutsuttu tuikuksi. 

Mieheni kotona oli 60- luvulla ollut amerikansukulaisia vierailulla. He olivat ihastuneet niin tuohon tuikkuun, että olivat pyytäneet reseptiä.



Kyllä koiran elämä on helppoa. Sen kun vain makailee  sinivalkoisella matolla ja tarkkailee, olisiko ruokakuppiin tulossa vierasruokaa. Ja tuleehan sitä. 



keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

VANHAT HUONEKASVIT



Nyt on vanhojen huonekasvien keräämisen vuoro. 

Enkelinsiipi, hovipojan kaktus, hovineidon kaktus, yönkuningatar, kodinonni/onnenapila -  kasvien nimetkin ovat satumaisen kauniita saati sitten kasvit itse kukintoineen. 

Posti toi tänään kolme lähetystä: Pudasjärveltä, Rovaniemeltä ja  Pielavedeltä. 
Aivan kuin joulu olisi tullut.  Ja vielä on tulossa Ylikiimingistä, Riihimäeltä ja Kemiöstä. Ainakin näistä. Kasveja, joita ei kukkakaupoista tai marketeista saa. Vain vanhojen huonekasvien harrastajilta. 


Pudasjärveltä  sain Facebook-ystävältäni onnenapilan juurakoita. Meillä tätä lapsuudessani kutsuttiin kodinonniksi. Sen lajikirjo on aika suuri. Halusin nimenomaan saman lehtimallin ja kukkavärityksen, joka meillä oli lapsuudessani.  Facebookin huonekasviryhmässä sain paljon tarjouksia kuvineen. Pudasjärveltä löytyi se oikea. 







Lapsuudessani minun tehtävänä oli joka kesälauantai irroitella kodinonnista kuivuneet kukkavarret. Muistan vieläkin, miltä kädet tuoksuivat sen jälkeen. 


Pitkälehtiset kaktukset ovat pitkään olleet toivelistallani. Talven aikana olen niitä kysellyt kasviharrastajien  Facebook-ryhmissä ja saanut sovittua  kaupoista. Nyt ilmojen lämmettyä postia on alkanut tulla.



Hovipojan kaktusta hyvin juurtuneena on jo purkitettuna.


Voihan siinä vähän aikaa mennä, että se tällaisena kukkii, mutta vähempikin riittää. 


Hovipojan kaveriksi on tulossa hovineidon kaktusta  tällä viikolla. Tätä minulla on ollut aikaisemminkin, mutta sain sen kukkakaupasta niin villakilpikirvaisena, että jouduin hävittämään sen. 


Kukittamaan onnistuin  kuitenkin sitä useampaan kertaan. 


Tämän päivän Rovaniemen paketissa oli iloinen yllätys. Roteva 30 cm pitkä pappilan kaktuksen lehti. Lähettäjä kuvailee kaktusta, että se on  erittäin harvinainen ja vanhaa lajiketta oleva. Kukat ovat isot, karmiininpunaiset.


Huomisen askeleet vievät taas kauppaan ostamaan saviruukkuja. Taimimulta ja hengittävät saviruukut ovat harrastajien suositus kaktuksille. 



Yönkunigatarta tuli Rovaniemeltä yksi lehti ja ensi viikolla lisää Ylikiimingistä. Sittenpä yöt meneekin valvomiseksi, kun kuningatar pukkaa nuppua. Kukka kestää aina yhden yön ja kukkii nimensä mukaisesti yöllä. Tuoksukin on kuulemma huumaava. Kyllä kai tällaisen vuoksi kannattaa muutama yö valvoakin. 



Minua kiehtovat vanhat esineet, joilla on tarina. Saamillani  kasveillakin on tarinansa. Rovaniemen yönkuningattarella on tällainen historia: 

Yönkuningatarlajike, joka on vanhaa, alkuperää ei tarkalleen voitu määrittää mutta sekin menee sinne sotaevakkoaikaan, Ruotsissa Äidin äitini ollessa kartanossa hän oli saanut senkin kasvin alun sieltä

Tähän tuli kommenteissa vielä tarkennus näin: Aito Yönkuningatar kaktus (Selenicereus grandiflorus) on pyöreäversoinen - ei lehti. Isoäitini ja tätini kasvattivat myös tätä kaktusta mutta se mitä "vanha kansa" kutsui Yönkuningattareksi oli todellisuudessa jokin muu esim. Yönprinsessa (Epiphyllum oxypetalum). Perinnemielessä oikea kasvi - kasvitieteellisesti ei :) 


Myöhemmin keväällä  on vielä tulossa pari, kolme uutta kaktusta. Lähettäjä kuvailee niitä näin: 

erittäin harvinainen lehtikaktus,litteälehtinen, se kukkii siten että siihen tulee ensin punaiset pienet pallot kuin puolukka ja sitten ne avautuvat ja ovat lumivalkoiset , ja siitä tulee sen nimi, eli lumipallolehtikaktus


Bolivian Vuoristokaktus "Lepismium Bolivianum Ampel. Oranssinpunakukkainen kaktus, amppelikaktus, joka on sitten kukinta aikaan aivan täynnä näitä oransseja palloja jotka aukeavat päivällä ja menevät yöksi kiinni, samat kukat sattavat pysyä jopa 2-3 viikkoa, ja lopulta koko amppelikaktus on kuin oranssipallo, Kukat eivät ole suuria mutta kun niitä alkaa olla satoja yhdessä kasvissa on näky hurmaava.


Kaktusten lisäksi tänään sain enkelinsiipeä, iso- ja pienilehtistä. Nekin ovat vanhanajan kasveja, joita ei kukkakaupoista löydä. 

Enkelinsiivilläkin on  tarinansa:

Enkelinsiivet ovat siis todella vanhaa kantaa. Emokasvit lähes 100 vuotta vanhoja. Sodasta Rovaniemen palostakin selvinneet kun saksalaiset polttivat melkein kaiken Rovaniemeltä. Toki jotain säillyi.



Rovaniemen paketista löytyi vaikka mitä yllätyksiä. Kartanoananas, tällaisesta en ole koskaan kuullutkaan. 

Alkuperää en osaa sanoa, mutta luulen, että ne on tulleet Naantalin kartanohotelliin jostain Neuvostoliitosta, silloin aikoinaan, Terijoen kautta.

Sieltä tämän uuden kasvini emokasvi on peräisin. Kohta kukkkii! Eipä löytynyt googlettamalla kukan kuvaa.




Jaavan kaunotarkin saapui  Paavolaan seuranaan Australian posliinkukka. Kansainvälisessä seurassa saamme siis viettää aikaa.