lauantai 14. lokakuuta 2017

BLOGISSA JÄLLEEN







Kuukausi tauolla.


Näiden kuvien väliin mahtuu niin paljon. 





Mutta

Ilokseni voin esitellä taas blogini uusia yhteistyökumppaneita. 


Oletko kuullut KOLO Saunasta?


KOLOn kokonaisvaltaisen saunomisen ja kylpemisen tuoteperheen on suunnitellut muotoilija Brita Flander. 
KOLO Kiulu ja Kauha ovat erottamattomia. Siksi ne pakataan yhteen. Kauha toimii kiulun kantokahvana ja ilman kiulua kahvalla ei olisi paikkaa, jossa maata. KOLO Kiulu+Kahva-parivaljakko on saatavilla mustana ja valkoisena. Kauhan varsi on bambua ja muut osat ovat alumiinia. 

Myöhemmin syksyllä  järjestän blogissani KOLOn  kiulujen arvonnan. Ajatteleppa, mitkä ihanat tuotepalkinnot itselle tai vaikkapa joululahjaksi. 


Saunateemaan liittyy toinenkin uusi yhteistyökumppani


Vera-Vera on Oulussa, omassa kotikaupungissani, toimiva nuori suomalainen yritys. Vera-Vera suunnittelee ja valmistaa laadukkaita sisustustuotteita ympäristöarvoja  unohtamatta. Suomalaisuus, ekologisuus ja luonnollisuus ovat Vera-Veran tuotteiden peruspilareita. 




 Näistä Vera-Veran saunapyyhkeistä on tulossa myöhemmin arvonta blogissani.  Pyyhkeet ovat värjäämätöntä, pehmennyskäsiteltyä 100% pellavavohvelia. Ne on valmistettu Suomessa. 


Ihanan laadukkaita tuotteita, jotka soveltuvat yhtä hyvin moderniin saunaan kuin vaikkapa meidän 1700- luvun savusaunaamme. Arvaappa, kummassa saa makeammat löylyt?



Muuten, vieläkö  sinun puutarhassasi rönsyilee? Ihmeellistä, ettei meillä ole ollut vielä yhtään pakkasyötä.


Vadelmapensaista löytyy vielä kakkumarjoja. 


Ensimmäiset karhunvatut alkavat olla kypsiä. Normaalisti nämä kypsyvät elokuussa. 


Näitä onkin sitten enemmän kuin tarpeeksi. Mitä teet, jos saat kuusi kottikärryllistä omenia?

Mukavaa sunnuntaita!




sunnuntai 10. syyskuuta 2017

KASVIEN NIMIKYLTIT


Laitatko sinä kasveillesi nimikyltit puutarhassasi? Miten sen teet?

Minä olen pähkäillyt tuon asian kanssa jo monta vuotta. En ole löytänyt sellaisia alustoja, jotka säilyisivät vielä seuraavallekin sukupolvelle ja joihin tekstin saisi niin selvästi, että sen pystyy lukemaan vähän kauempaakin. Ja mikä tärkeintä: tekstin pitää kestää sateessa ja pakkasessa.


Nyt on uusi kokeilu meneillään. 



Löysin kukkakaupan poistomyynnistä euron kappalehintaan metallisia liuskoja, joihin pystyy lasertekniikalla laittamaan nimet. En siitä niin paljon ymmärrä, mutta minulle riittää, kun osaajia löytyy. Tällaisen kokoelman teetän ensialkuun koeversioiksi.

Liuskat ovat teräväkärkisiä. Ne pystyy laittamaan maahan tai ehkä parempi on ripustaa ne pensaan tai puunoksalle. Onneksi noissa on pienet reiät. Rautalankaripustus onnistuu. Minulla on jemmassa sieviä sepäntekemiä puolimetrisiä koristeellisia rautatappeja, joihin nämä nimiliuskat saa hyvin kiinnitettyä.

Vielä on harkinnassa, laitanko näihin ruusujen nimiä. Ehdottomasti nekin tarvitsevat nimilaput. Monia vierailjoita kiinnostaa ruusun nimi varsinkin kukintavaiheessa.


Kuinka moni olisikaan pettynyt, jos en olisi muistanut tämän ruusun nimeä: Wasagaming. Kaikki haluavat itselleen tällaisen, kun näkevät kukinnan. Eikö vaan? Kaikki on hyvin niin kauan, kun muistan nimet, mutta entäs sitten kun...

Vai laittaisinko aluksi nimilaput perusteilla olevaan arboretumiin?


Tällaisissa lapuissa ei nimi säily kauan. Jonkinlaisen laputuksen puiden alut tarvitsevat aika nopeasti.

Onko sinulla fiksuja, kestäviä ratkaisuja nimilapuista? Kiva, jos kerrot niistä, kiitti jo etukäteen.

Yhden asian kohdalla olen jo menettänyt tilanteen.


Kymmenet pionini ovat vailla niemeä. Paperiliuskat ovat lionneet sateessa tai lentäneet taivaan tuuliin. 


Onneksi kärhöistäni olen vielä kutakuinkin selvillä.


Taidamme viettää sateisen sunnuntain. Lepoa!





perjantai 8. syyskuuta 2017

SELVITÄÄNKÖ ME TÄÄLLÄ POHJOISESSA VAI EI - TARKKAA HUOLENPITOA AINAKIN VAADITAAN







Pohjoisessakin (minä puhun nyt Oulun korkeudesta) kärhöt selviävät, kun olosuhteet  vain ovat otolliset. 


Suojainen, lämmin kasvupaikka ja tarpeeksi syvään istutus. Hyvä isutuslannoitus ja kasvupaikaksi sellainen, jossa vesi ei seiso. Vai miten se vesi oikein seisoo, sanoppa se. 
                                 

 Anna kasvurauha. Istuta kerralla sopivaan paikkaan, äläkä siirtele. Kärhöt eivät tykkää jokakesäisestä kottikärrykyydistä. 






























Pidä kasvualusta rikkaruohoista puhtaana. Meillä kärhöalueet on katettu lehtipuuhakkeella. Kaiken varalta niin. Tuleekohan havupuusta tehtyyn hakkeeseen kaikenmaailman pistiäisiä. Tiedä häntä, maalaisjärjelläni olen vain niin päätellyt. Meillä hake tehdään oman metsän harvennuspuista. Silloinpahan tietää, mitä tavaraa siinä on. 













Kärhöt vaativat säännöllistä lannoitusta. Keväällä, kasvukaudella ja erityisen tärkeä on syyslannoitus. Pakkasnestettä täytyy saada kärhöille eli kaliumia ja fosforia siinä sivussa. Ei missään nimessä typpeä enää syyskesällä. Näin olen ymmärtänyt ja hienosti on talvehtiminen sujunut.


Lannoituksen annostelusta mies pitää huolen. Se on hänen huoliaan ja on siihen perehtynyt näköjään kunnolla, kun lannoitus näyttää olevan noinkin tarkkaa hommaa. 


             
Kärhöt kiittävät Biolanista. Ja minä kiitän miestäni, ettei kaikkia puutarhajuttuja tarvitse yksin tehdä. 


Mukavaa perjantaipäivää!



torstai 7. syyskuuta 2017

LISKUT ARVOTTU ja VIELÄ ET VOI LEVÄTÄ LAAKEREILLA





No voi tuota tytön porukan lemmikkiä. Tyynykin pitää olla aina pään alle. Siinä se anovasti odottaa, jos joku alkaisi kaveriksi katsomaan Barbieta. Tai ehkäpä mieluummin sitä, että kaikki häipyisivät ja saisi rauhassa ottaa tirsat. Välillä sitä hetkeä odottaa itsekin. Varttitunti riittää ja sitten taas menoksi. Vai mitä?


Kottikärryt kai  luulevat, että kesän työt on tehty. Kolme yrittää jo levätä. Vain yksi, se linkkupyöräisin, yrittää olla vielä valmiina töihin. Mitenhän  tuo kaikista huonoin aina sattuukin käsiin.



Tekemistä riittäää syyskuullekin, vaikka pakkanen alkaa jo napsia arimpia kukkijoita.



Oletko tutkaillut Bayer Gardenin puutarhakalenteria. Sinne on kivasti koottu kuukausittaiset puutarhan työlistat vinkiksi, jos et niinkuin millään keksi, mitä tekisit.

Syyskuun tehtäviksi on listattu
  • Kunnosta nurmikko paikkaamalla kulumat ja kylvämällä tarvittaessa siemeniä. Älä leikkaa ruohoa enää lyhyeksi, mutta vahvista sitä talvea varten syyslannoitteella.
  • Suojaa kylmänarkoja kasveja keräämällä katetta niiden ympärille. Varaudu ensimmäisiin hallaöihin kaivamalla peitteet esiin.
  • Siirrä kesäkukkia suojaan kylmeneviltä ilmoilta.
  • Kerää puutarhan sato talteen ja säilö ylimääräiset hedelmät, vihannekset, marjat ja yrtit tekemällä mehuja ja hilloja sekä pakastamalla ja kuivaamalla.
  • Leikkaa vanhoja puita ja pensaita ja istuta uusia. Kaikki kasvit voi leikata ennen syyskuun loppua.  Vahvista puut ja pensaat sekä pensasaidat lannoittamalla niitä syyslannoitteella.
  • Karsi köynnösruusut ja poista vanhat varret.
  • Sekoita kompostia. Voit myös perustaa uuden kompostin puutarhasi kasvijätteistä ja lehdistä.
  • Istuta loppukuusta syyssipuleita.

Lokakuuksi listattuja juttuja voisi tehdä jo syyskuun  puolella täällä meidän korkeuksilla, Oulun seudulla ja varsinkin maan pohjoisemassa osassa. Meillä kun joskus nakkaa lumet jo lokakuulla ja maanpinta tuppaa olemaan lokakuun puolivälissä jo siinä kunnossa, ettei enää kasveja istutella. 

Joten kiirettä pitää syyskuulla, kun omenien ja puolukoiden kypsymistä vasta odotellaan ja puutarhaa pitäisi laittaa jo talvikuntoon. Perennapenkkien siivous on ikävä jättää kevääksi, kompostit pitää tyhjentää, jotta uutta tavaraa saadaan maatumaan. 






Kasvihuoneen tyhjennys on minusta vähän haikea vaihe syksyssä. Kesän olet sitä vaalinut ja odottanut satoa ja sitten ykskaks pakkasten tultua kaikki kasvatus on taas ohi. 




Kaikki puutarhan ihanuudet jäävät pakkasten, jänisten, kauriiden, myyrien armoille. Pakkasia vastaan en voi taistella muuten kuin syyslannoituksella. Kasveja en juuri peittele. Puutarha on liian suuri sellaiseen hommaan. Kestävät kasvit saavat valikoitua ja karaistua.
Pitkäkorvia ja kauriita vastaan taistelemme verkottamalla aika paljon.
Mutta ne myyrät. Toisina vuosina niistä ei ole tietoakaan, mutta kun sille päälle sattuvat, ollaan liemessä. Miksihän ne ainakin meillä tykkäävät kaikkein eniten tulppaanien sipuleista. Niistä, joita juuri eniten haluaisin olevan kevätpuutarhassani.

Miten sinä suojaat puutarhaasi noita kaikkia vihulaisia vastaan?


Viikon verran on blogissani pyörinyt  ARVONTA.

Scheteligiltä sain arvottavaksi SwissInnon myyränpyydyksen



ja hiirenliskun.

Nyt on arvottu ja voitot menee näin: 


Myyriä pääsee pyydystämään Tiina S
 ja hiiriä liskuttamaan  Sirpa Lindholm. 

Onnea Teille, ilmoitatteko lähetystiedot puhelinnumeroineen sähköpostiini pekkalat@outlook.com.

Kiitos Scheteligille palkinnoista ja kiitos kaikille liskuista kiinnostuneille. 



Aurinkoa ja iloa tähänkin päiväänne.