perjantai 20. huhtikuuta 2018

Hyi, kuinka rumaa


Voi ankeus, mitkä näkymät meillä on puutarhassa. 


Huhtikuu on  lopuillaan ja vielä hiihtokelit. 


Harava ja sekatööri saavat olla vielä talvilomilla ja pitkään. 


Yllä oleva kuva alapuolella kesäasussa. 






Entäs tämä risukko, pensaskärhö, joka alla loppukesän juhla-asussaan ja tuoksussaan.


Kaikki jäi syksyllä puutarhassa hoitamatta mieheni sairastuttua. Asioissa mennään tärkeysjärjestyksessä. Olisin ollut valmis luopumaan kaikesta kauniista ympärilläni, jos vain olisin saanut pitää hänet elossa. 








Kukahan ensi kesänä nämäkin käytävät ruohii  --- nyt, kun ruohija on poissa. 





Eipä oikein uskoisi, että yllä ja alla olevat kuvat ovat samasta paikasta.





Jotain vihreää on kuitenkin elossa talven jäljiltä. Keijunkukka säilyttää lumen alla lehtensä vihreinä. Alla sama kukassa.



Alkavan kesän merkki puutarhassamme on suorastaan massiiviset määrät nokkosperhosia. Ihmeellistä, että niitä tähän aikaan lentelee niin paljon isoina parvina. Jos nyt perhosista voi sanoa, että ne ovat parvissa. Mutta kuitenkin 6- 8 perhosen ryhmiä liihottelee iloisesti  lumen yllä. Olivat niin vikkeliä, että lumikinoksessa en ehtinyt niiden perään, jotta olisin saanut napattua kuvia. Tyytyminen on nyt viime kesän kuvaan. 




Aurinkoa viikonloppuusi! 




sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

LAPSEN SANOIN










" Olit sydämeni Rakas-Pappa. Toivottavasti muistat minut. 
Minä ainaskin muistan Sut AINA." 
(Silja 8v)




torstai 5. huhtikuuta 2018

Suruista suurin on kohdannut minua



Moni teistä on lähettänyt minulle viestejä ja kysellyt, missä olen, kun blogia ei päivitetä.


 
Rakas mieheni nukkui ikiuneen maaliskuun 20. päivä.  Aggressiivinen tauti vei voiton.

Mieheni oli auttavainen, huolehtivainen, vaatimaton ja nöyrä. Oman sairauden edetessä hän nöyränä totesi, että elämä on tällaista. Ei sille mitään voi.



-   Puutarhamme hoitaminen tuli hänellekin eläkepäivillä rakkaaksi harrastukseksi. Hänen toiveensa oli, että jatkaisin blogin kirjoittamista. Sanoja vain ei nyt tahdo löytyä. 


    Me kutsumme häntä, mutta hän ei käänny enää. 
Hän on matkalla lapsuuden metsiin, sinisen kukan ja kultaisen syksyn maahan. 
Siellä laulavat toisenlaiset linnut.
(  Sirkka Turkka)


maanantai 19. maaliskuuta 2018

KAKTUKSET ARVOTTU



Kaktusten pistokkaat on arvottu. 


Hovipojankaktuksen ja kalanruotokaktuksen pistokkaat  lähtevät Mamma A:lle. Onnea Sinulle.


Mamma A.14. maaliskuuta 2018 klo 18.07

Yhdellä mukana:)
amto@suomi24.fi


 Kiitos mielenkiinnostanne. Mamma A otan yhteyttä.

Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille!



sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Kaktusten mullanvaihtoa ja pistokkaita arvontaan


Eilen oli taas jokakeväinen käsien piikittämisen vuoro. Eli kaktusten piikkejä eri puolilla käsiä mullanvaihdon seurauksena. 
Osa kaktuksista on niin suuria, ettei niiden käsittelystä enää oikein yksin selviä. Mutta onneksi on reippaita lapsenlapsia, jotka ovat enemmänkin kuin innokkaita kukka- ja multahommiin. 


Hovipojankaktus (kuvassa), hovineidonkaktus, kalanruoto, pappilankaktus, tuoksulehtikaktus, Deutsche Kaiser, mitähän niitä kaikkia onkaan, osalla nimet, osa odottaa tunnistamista, kunhan kukkisivat. Yhteensä noin 15 pitkälehtistä kaktusta. Osa jo sellaisissa mittasuhteissa, että saa miettiä, mistä niitä  roikottaa. Jotenkin olen vain hurahtanut näihin pitkälehtisiin, vanhanajan kaktuksiin. Onko sinulla näitä? Ei haittaisi, vaikka lisääkin löytyisi.


Suurin osa sai eilen uuden multaseoksen. 

Tekaisimme Alisan, vitosluokkalaisen lapsenlapsen kanssa videon mullanvaihdosta. 


Katsoppas videolta, millaista multaseosta käytän näille kaktuksille.



Kukittamisen niksi on viedä kaktukset kesäksi ulos jonnekkin pensaiden juurelle tai niinkuin minä teen näiden isojen kanssa: laitan ne amppelissa roikkumaan puolivarjoisaan paikkaan puiden oksille.
Luonto hoitaa kastelun. Välillä tosin käyn lorauttamassa näille lantavettä. Syksyllä ennen pakkasia kiikutan taas amppelit sisälle mahdollisimman aurinkoiseen paikkaan.


Hovineidonkaktus. Kukat ovat noin 10 cn kokoiset ja kestävät  4 - 5 päivää. 


Otin muutamista kaktuksista pistokkaita juurtumaan. Tässä hovipoikaa ja kalanruotoa.

Mitäpäs, jos laitettaisiin nyt ARVONTA. Yhdelle sekä hovipojan- että kalanruotokaktuksen pistokas.
Voin juurruttaa valmiiksi ja lähettää sitten valmiiksi juurtuneet alut tai sitten nämä vasta otetut pistokkaat voi saada myös omaan juurrutukseen. Ihan miten vain.

Arvontaan voit osallistua kahdella arvalla.

Yksi arpa, kun olet blogini lukija. Vasemmassa reunassa "Lue" - laatikosta voit liittyä.
Ja kommentoida pitää. Kerroppa vaikka, onko sinulla kaktuksia ja jos on, miten onnistut kukittamisessa. Laita myös yhteystietosi (sähköposti)

Toisen arvan saat  liittymällä tai olemalla jo blogini seuraajana Blogit.fi- sivustolla.

Kirjoita kommenttiin, monellako arvalla olet mukana.
Postitan vain Suomessa olevaan osoitteeseen.

Arvontaan voit osallistua viikon ajan  elikkä sunnuntaihin 18.3 klo 20.00 saakka.

Onnea arvontaan ja kivaa keväistä sunnuntaita!


sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

ARVONTA SUORITETTU - KUINKAS SIINÄ KÄVIKÄÄN


Ryhmäsamettikukat "Alumia Vanilla Cream" ja   "Strawberry Blond"
Kirsikkatomaatti "Tiger"
Jättikurpitsa "Nelson"
Punainen keräkaali  "Langedijker Bewaar 2" 

Näitä siemeniä oli arvonnassa, johon Nelson Garden ystävällisesti lahjoitti nämä palkinnoksi Kiitos siitä.



Arvonnassa onni suosi Klaaraa. Onnea Sinulle! Nyt tulee kevään uutuuslajikkeitakin, ihanat samettikukat.

Vuosittain kylvän samettikukkia mutta nämä värit ovat minulle aivan tuntemattomia. En ole vielä laittanut sormiani multaan, yleensä aloitan huhtikuun alussa kylvämisen. Nyt tulevana pääsiäisenpyhinä voisi tähän ihanaan hommaan paneutua.
klaara49@luukku.com

Kiitos kaikille osallistuneille. Viherpeukaloita löytyi. Monella on jo siemenet itämässä.


Mukavaa alkavaa viikkoa tämän kimpun myötä. Mitäs sanot, eikö olekin ihanat värit!



lauantai 3. maaliskuuta 2018

Hurahdappa pelargoneihin -- arvontamuistutus




Mårbacka -  Ihanat pelargonit kirjasta sivu 10


Jos olet vähänkään kallellaan pelagonioihin, pelakuihin, pielikukkiin, niin aivan täydellisesti hurahdat niihin jo tätä kirjaa selaillessa. Reilut 110 sivua  ja yli 120 erilaista pelargonia! Kotipelargonit, riippapelargonit, jalopelargonit, enekelipelargonit jne. En edes tiennyt, mitä kaikkia niitä on olemassakaan. Kirjassa esitellään hoito, lisäys, taudit ja tuholaiset, talvettaminen, tavallisimmat osotopaikatkin  on esitelty harvinaisemmille lajeille. Otavan teos on erinomainen käsikirja pelargonioiden maailmaan.



Munankuoripelargonioita. No siltäpä ne näyttävätkin, kun tarkemmin katsoo. Hyvät ja selkeät kuvat.  Kivat kuvakulmat tekevät kukinnoista näyttäviä.




Lehtivalikoimaakin näköjään löytyy.  Koko vaihtelee muutamasta millimetristä pariinkymmeneen senttiin. Lehtiruotien pituus vaihtelee, samoin lehden kiinnityskulma ruotiin ja se, miten lehti on ruotiin kiinnittynyt - keskeltä vai reunasta.






Tiedätkö, mistä tulee sana "pelargoni"?  Kreikan sanasta "pelargos",  joka merkitsee haikaraa. Pelargonien siemenkodat ovat kuin haikaran pitkiä nokkia. Sekin viisaus löytyi tästä kirjasta.




Entäpä, jos kirvat, ansarijauhiaiset, villakilpikirvat ym. vihulaiset iskevät pelargonioiden kimppuun. Siihenkin kirjassa annetaan ohjeita.


Pelargonioiden lisäys on yleensä helppoa. Hyvät, kuvien kera olevat ohjeet löytyvät kirjasta, jos olet pistokaslisäyksessä  noviisi.


Niinpä, siinä se on sanottu. Lisää pitää saada.

Omat Mårbackani olen onnellisesti saanut talvetettua taas kerran. Pieni loraus vettä silloin tällöin merilevällä höystettynä. Purkkirivistö vanhan talon viileällä lattialla. Muutahan siihen ei tarvitakaan. Jalkoja palelee, mutta Mårbackat kiittävät.



Muistutus vielä SIEMENARVONNASTA. Vielä ehtii.

TÄSTÄ  osallistumaan kipin kapin.



Mukavaa sunnuntaita!